Opiskelijoiden ajatuksia muuttuvista oppimisympäristöistä

perjantai 30. tammikuuta 2015

MOOC yliopistoissa

Jannan blogitekstiin ''MOOC väylänä yliopistoon'' liittyen, löysin artikkelin ''koulutuksen virtuaalinen tulevaisuus'', verkko-oppimisympäristöjä kouluissa, erityisesti yliopistoissa. Artikkelin mukaan virtuaalinen Khan akatemia perustettiin ikäänkuin vahingossa: Khan opetti sukulaisilleen etänä matematiikkaa ja latasi videon Youtubeen. Videoiden myötä hän huomasi, että opiskelijat oppivat paremmin, kun saavat katsoa videon silloin kun heille sopii ja videon pystyy keskeyttämään tarvittaessa. Näin heikommatkin oppilaat pysyvät mukana opetuksessa.

Khan Academyn innoittamana yhdysvaltalaiset yliopistot loivat MOOC;it, joissa opiskelija voi suorittaa vaikka kokonaisia yliopistokursseja. Luentojen powerpoint- esityksen aikana ruutuun tulee näkyviin erilaisia kysymyksiä, mikä auttaa luennon seuraamisessa. 

Artikkelissa pohditaan, kuka opettajien palkat ja verkko-oppimisympäristön ylläpidon maksaa, ja mikä tulee olemaan yliopistojen tehtävä, jos kurssit siirtyvät verkkoon? Itselläni heräsi samansuuntaisia ajatuksia, mutta uskon, ettei ainakaan Suomessa tämäntyyppiset verkkokurssit syrjäytä yliopistoja tai muita korkeakouluja. 

Itse koen MOOC -kurssit enemmän mahdollisuutena, kuin uhkana. Mielestäni on hienoa, jos kurssien kautta on mahdollista opiskella jotain, mitä oman yliopiston opetussuunnitelma ei tarjoa. Lisäksi verkkokurssit mahdollistavat kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden opiskeluun. Lisäksi se, että MOOC- kurssien kautta voi avautua ovet yliopistoon, on mielestäni askel uudistuneisiin toimintatapoihin ja mahdollisuuksien ymmärtämiseen. 

Lähde:
Lonkila M. ja Herranen O. 2012. Koulutuksen virtuaalinen tulevaisuus
http://alusta.uta.fi/artikkelit/2012/11/29/koulutuksen-virtuaalinen-tulevaisuus.html

Tvt- taidot koulussa ja työelämässä

Viimeaikoina on paljon ollut keskustelua Suomen koulujärjestelmästä; opetusjärjestelyistä- menetelmistä, opettajan roolista opetuksessa, luokkatiloista, oikeastaan kaikesta, mikä vain kouluun liittyy. Erityisesti on kritisoitu koulun jämähtämisestä. Monissa kouluissa kritiikkiin on vastattu poistamalla mm. pulpetit, yhdistämällä eri oppiaineita kokonaisuuksiksi, annettu oppikirjojen lisäksi ipadit tai annettu oppilaille enemmän tilaa tiedon luomiseen, pänttäämisen sijasta. Tieto- ja viestintätekniikka on tullut osaksi opettajien perustaitoja ja erilaiset tekniset laitteet osaksi koulun vakiovälineistöä. Kaikki muutos liittyykin siis jollain tavalla tekniikan kehitykseen.

Matleena Laakso luennoi tvt- taitojen (tieto- ja viestintätaidot) tärkeydestä nykyajan koulussa ja työelämässä. Tvt- taitojen kautta yritetään muokata koko koululaitoksen pedagogiikkaa. Mikäli tvt- taidot ja tekniikan hyödyntäminen opetuksessa yleistyy tai tulee jopa pakolliseksi, muutos koko koulujärjestelmässä voi olla mahdollinen. Toisaalta, voiko koulutus ajautua siihen tilanteeseen, että koulukirjat siirtyvät kokonaan verkkoon, opettajia ei enää tarvita ja koko opetus tapahtuu verkkokursseilla?

Tällähetkellä opettajilla on kuitenkin valtava tarve kehittää tietotekniikkaosaamistaan. Koulun aloittavat oppilaat ovat syntyneet ajalla, jolloin älypuhelimet, tabletit ym. tietotekniikka on ollut jokaisen saatavilla. Tämä tuo haasteita opettajalle, sillä jo ekaluokkalaiset voivat olla erittäin edistyneitä tieto-ja viestintätaidoissaan.

Keskustelimme ryhmässämme millaista tvt-osaamista tarvitsemme työelämässä. Pohdimme, että pelkkä tvt- taitojen osaaminen ei riitä, vaan tarvitsemme niiden soveltamista ja mahdollisuuksien ymmärtämistä. Tällä kurssilla on tullut valtavan paljon tietoa erilaisista verkko-oppimisympäristöistä ja muista sovelluksista, joita voisi hyödyntää myös työelämässä. Tulevaisuuden työelämässä ei voi luottaa vain omaan tietämykseensä, vaan on taito osata seurata muita, verkostoitua ja hyötyä yhteisöistä. Ennenkaikkea oma innostus, kiinnostus ja erilaisten mahdollisuuksien etsiminen ja hyödyntäminen ovat työelämän valttikortteja!

MOOC väylänä yliopistoon

Niin kuin Sari jo kirjoittikin, tehtävänämme oli etsiä artikkeleita MOOCiin liittyen. Aihetta tutkiskellessäni törmäsin erääseen mielenkiintoiseen seikkaan, joka koski MOOC-opintojen hyödyntämistä yliopistoon hakemisessa. Lukemani artikkelit eivät olleet tieteellisiä artikkelejä, mutta aihe oli sen verran mielenkiintoinen, että ajattelin nostaa sen esiin. MOOC oppimisympäristöjen hyödyntäminen on paljon pitemmällä, kuin luennolla ajattelin.

Lukemissani artikkeleissa MOOC nostettiin esiin väylänä yliopistoon. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselle on ollut mahdollista hakea erillisvalinnassa MOOC-kurssin suoritettuaan, joten MOOC on tarjonnut aivan uudenlaisen tavan tulla hyväksytyksi yliopistoon. Esimerkiksi Yle toteaa, että viime haussa yli 70 opiskelijaa tuli yliopistoon MOOC-kurssin suoritettuaan.

Kyseisen ohjelmoinnin MOOC-kurssin aktiivisesti ja hyvällä menestyksellä suorittaneille luvataan kutsu haastattelu/näyttökokeeseen, jonka menestyksekkäästi suorittaneille on luvassa opiskelupaikka. MOOC-kurssi hyväksytään myös osaksi suoritettuja opintoja, jos opiskelija tulee hyväksytyksi oppilaitokseen. MOOC-kurssien suorittaminen ei siis ole enää vain tukea pääsykokeisiin valmistautumiseen, vaan niiden avulla voi myös oikeasta olla lähempänä opiskelupaikkaa.

Mitä mieltä olette, olisiko tällaista käytäntöä hyvä kokeilla myös muilla aloilla? Mielestäni MOOC-kurssien hyödyntäminen on ainakin positiivinen piristys tietyn kaavan mukaan edenneeseen valintakoesysteemiin.

Yle 2.1.2015 MOOC - Uusi tie yliopistoon vai uhka koko koulutusjärjestelmälle?
http://yle.fi/uutiset/mooc__uusi_tie_yliopistoon_vai_uhka_koko_koulutusjarjestelmalle/7689994

Ohjelmoinnin MOOC: MOOC on väylä yliopistoon!
http://mooc.cs.helsinki.fi/ohjelmointi/mooc-v%C3%A4yl%C3%A4-yliopistoon

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Pelillisyys oppimisessa

Pelit ovat omiaan tukemaan oppimista, ja pelejä pelaavat kaikenikäiset. Lasten kanssa pelien kautta tapahtuva oppiminen on heille luontaista, onhan se leikin kautta tapahtuvaa oppimista. Myös aikuisille pelaaminen on tuttua vähintäänkin lapsuudesta, joten kynnys pelaamiseen ei mielestäni tulisi ainakaan olla kovin suuri. Koulussa pelatut pelit eivät ole ainoastaan hauskaa tekemistä oppilaille, vaan niiden avulla opettaja toteuttaa etukäteen ajateltua pedagogista suunnitelmaa. On olemassa todella monia fyysisiä olemassaolevia pelejä, mutta nykyään kasvavassa määrin virtuaaliset pelit kasvattavat suosiotaan niiden helppouden ja saatavuuden vuoksi.

Opetus- ja oppimismielessä peleillä voidaan saavuttaa helposti paljon. Lähtökohtaisesti erilaiset pelit motivoivat lapsia toimimaan ja oppimaan. Ryhmässä pelattavat pelit harjaannuttavat samalla lasten ryhmätyö- ja sosiaalisia taitoja. Yksin pelattavat pelit taas auttavat keskittymään itse peliin, jolloin omaa suoritusta ei tarvitse verrata muiden suorituksiin. Esi- ja alkuopetuksen piirissä eräs kehuttu peli on luki-taitojen harjaannuttaja Ekapeli, joka mukautuu pelaajan taitotason mukaan. Näin oppilaan motivaatio säilyy eikä turhautuminen lannista niin helposti, kun epäonnistumiset eivät varjosta tekemistä eivätkä toisaalta liian helpot tehtävät turhauta taitavaa pelaajaa.

Luennolla Yrjänäinen kertoi Valopelin mahdollisuuksista lisätä oppilaiden liikuntaa. Pidin Valopelistä ainakin ajatuksen tasolla. Liikkuminen tarinoiden ja satujen avulla on lapsille luontaista leikin kautta tapahtumaa toimintaa. Onkin ikävää, että peruskoulun puolella leikki tunnutaan välillä unohtaneen.

Yksittäisenä esimerkkinä pidän Valopeliä melko kalliina investointina otettavaksi osaksi muuta liikunnan toimintaa ainakaan yksittäiseen kouluun. Kunnassa tai isommalla alueella kierrätettäväksi se voisi ennemmin toimia. Joka tapauksessa on hyvä, että tällaisia mahdollisuuksia luodaan ja tutkitaan, sillä näin toimintamahdollisuudet monipuolistuvat ja opimme jatkuvasti lisää.

Avoimuus oppimisympäristöissä


Tehtävänämme oli etsiä artikkeleita liittyen MOOC oppimisympäristöihin. Törmäsin Tampereeen yliopiston Informaationtieteiden laitoksen viime vuonna järjestämään konferenssitiivistelmään. Konferenssin aiheena oli interaktiivinen tekniikka koulutuksessa. Tutkijatapaamisen artikkeleista Yrjö Lappalainen ja Mika Sihvonen käsittelivät avoimuutta oppimisverkostossa ja valitsin tämän artikkelin tehtävään liittyen. Tutkimuksen taustalla on Avoimuudesta voimaa oppimisympäristöihin (AVO2) -hanke, johon osallistuneita haastateltiin ja havainnoitiin. 

Avoimus sanana ja ilmiönä koetaan positiivisena, eikä sitä voida näin ollen helposti vastustaa. Oppimisympäristöissä avoimuus voidaan määritellä toimintatavaksi, jolloin omat tuotokset ja ajatukset jaetaan. Tällöin avainasemassa on käyttäjien asenne. Jaettaessa omia tuotoksia ja ajatuksia tulee olla valmis ottamaan vastaan kritiikkiä ja muutosehdotuksia omaa tuotosta kohtaan. Palautteen antaminen voidaan nähdä myös auttamisen ja ohjauksen näkökulmasta, jolloin avoimuuteen liittyy myös halu ja vaatimus auttaa muita. Avoimuus rikkoo perinteiset hierarkia ja valta-asemat, jolloin kaikilla on samanlainen mahdollisuus vaikuttaa ja saavuttaa tuotokset ja resurssit.

Avoimessa verkostossa ei toimijoita ole välttämätöntä tuntea henkilökohtaisesti, mutta toisten taitojen ja tarpeiden tunnistaminen on tärkeää. Erityisen tärkeitä ovat omat käsitykset itsestä oppijana sekä omien tavoitteiden asettaminen. Ennen kaikkea avoimet verkostot vaativat itseohjautuvuutta. Toimijoilla tulee olla sisäistä motivaatiota, suunnitelmallisuutta, tulevaisuuteen suuntautuneisuutta, itseluottamusta, luovuutta, joustavuutta, itsearviointi kykyä ja halua ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Koulujen tulisikin mielestäni kiinnittää teknisten taitojen opettamisen lisäksi erityistä huomiota näiden taitojen opettamiseen. 

Artikkelin mukaan avoimen toimintakulttuurin haasteina ovat mm. työkalujen hallinta taitojen puuttuminen sekä valvonnan puuttuminen, jolloin esim. itseohjautuvuuden vaatimuus kasvaa. Avoimet ympäristöt ovat joustavia, mutta joku voi kokea joustavuuden pakoksi olla paikalla jatkuvasti. Avoimuus on myös kytköksissä vapaaehtoisuuteen, joka luo epävarmuuden ja keskeneräisyyden ilmapiiriä. Näitä tulee sietää. Avoimuus saattaa näyttäytyä tasa-arvoisena kaikille mahdollisuuksia tarjoavana ympäristönä, mutta tulee kuitenkin pitää mielessä ettei kaikilla ole tekniikkaa ja taitoa olla mukana näissä yhteisöissä. Tällöin samanarvoisuuden vaatimus ei toteudukaan. 

Tuoko avoimuus mukanaan sellaisia haasteita, ettei sen käyttö oppimisympäristöissä ole laajemmalle käyttäjäkunnalle mahdollista?



Viteli, J. & Östman, A. toim. 2014. Tuovi 12: Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 2014-tutkijatapaamisen artikkelit. Tampereen yliopisto.

Saatavana:
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/96051/tuovi_12_2014.pdf?sequence=1




torstai 22. tammikuuta 2015

Oppimisympäristöajattelu ja teknologian hyödyntäminen

Koko kurssi lähti liikkeelle ajatuksesta, että miten teknologiaa olisi mahdollista hyödyntää erilaisissa oppimisympäristöissä. Teknologian käyttö oppimisen välineenä on jatkuvasti lisääntynyt, ja se on samalla muuttanut myös oppimisympäristön käsitettä ja ymmärtämistä. Oppimisympäristö ei ole enää se yksi ja tietty luokkahuone, vaan joku universaali, kaikkialla oleva tila. Tieto ja oppimistarpeet muuttuvat jatkuvasti ja oppimisympäristöjä tutkitaan vilkkaasti, mutta siitä huolimatta ei ole vielä yksiselitteisiä vastauksia siihen, mikä on hyvää ja riittävän toimivaa.

Tänä päivänä tuntuu olevan tietyllä tavalla muodikasta ottaa teknologia osaksi opetusta, mutta siitä huolimatta tulisi huomioida, että teknologia sovitetaan mielekkäällä tavalla opetukseen. Teknologian käyttö ja erilaiset muuttuvat oppimisympäristöt esimerkiksi internetissä ovat tulleet jäädäkseen ja se vaatii myös opettajalta paljon. Opettajan on sulauduttava uuteen rooliin ja uuteen toimintatapaan, ja huolehdittava erilaisista oppimisympäristöihin liittyvistä asioista kuin aikaisemmin. Silti myös niin sanotusti vanhalla toimintatavalla ja suljetulla oppimisympäristöllä on paikkansa. Niin kuin luennolla todettiin, kumpikaan tapa ei ole toista parempi tai huonompi.

Oppijoiden odotukset toimintatavoista voivat olla hyvin erilaisia, oppimistyylit voivat olla erilaisia. Usein muuttuvia oppimisympäristöjä markkinoidaan ajatuksella, että saadaan vaihtoehtoisia tapoja opiskella, mutta entä he keille se perinteinen luokkahuonetyöskentely on tarjonnut parhaimmat välineet oppimiseen? Teknologia ja esimerkiksi sähköiset oppimisympäristöt ovat tarjonneet täysin uudenlaisen väylän oppia ja tarjonneet oppimisen kokemuksia monelle, joille kynnys lähteä konkreettiseen opetukseen on suuri, mutta onko teknologian oltava kaikessa mukana? Tuleeko vielä aika, jolloin esimerkiksi matematiikassa muotojen kokoaminen käsin on se juttu? Teknologia antaa mahdollisuuksia, mutta kenties asettaa myös rajoituksia. Vielä.

Aiheeseen liittyen törmäsin teokseen Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.) Rajaton luokkahuone. 2014. PS-kustannus. En ole itse kirjaa lukenut, mutta se vaikutti liittyvän juuri tämän kurssin aiheisiin, erityisesti teknologian käyttöön luokkahuoneissa.

tiistai 20. tammikuuta 2015

MOOC -Massive Open Online Course


Näen MOOC:lla tulevaisuuden. Siitä löytyy samanlaista avoimuutta kuin esim. Linux:n ja Wikipedian ideoista. Tämä herättelee miettimään, voiko jossain kaukana tulevaisuudessa (tai ei edes niin kovin kaukana) koulut ja koulutus siirtyä täysin  verkkoon? Vähän kuin kommunikointi Facebookiin, Twitteriin ja Instagrammiin? Tai samalla tavalla kuin ostosten tekeminen verkkokauppaan?

MOOC:it mahdollistavat opiskelun missä ja milloin vain, vaikka linja-autossa matkalla kotiin. Kurssi tarjonnasta löytyy paljon ilmaisia kursseja ja niistä on vielä mahdollista saada todistus. Suomessa koulutus on pääasiassa ilmaista, mutta monessa muussa maassa koulutus maksaa ja MOOC:it tarjoavat opiskelu mahdollisuuden myös varattomille. Tottakai taustalla on kaupallisuus markkinoinnin muodossa, mutta MOOC:t voivat toimia ponnahduslautana monille. Ainoa tällä hetkellä rajoittavat tekijä on englannin kielen taidon vaatimus, joka saattaa rajoittaa osaa mahdollisista käyttäjistä. Se mikä minua kuitenkin eniten hämmästyttää, MOOC:sta ei tunnu tietävän kukaan!?

Mitä mieltä olette, onko MOOC uhka ja/tai/vai mahdollisuus?

maanantai 19. tammikuuta 2015

Sähköiset oppimateriaalit

Ajattelin kirjoitella lyhyen blogitekstin, ennen huomista luentoa. Minua jäi torstain luennolta mietityttämään sähköisten oppimateriaalien käyttö oppimisympäristön elementteinä ja erityisesti se, mitä lisäarvoa e-oppimateriaalit tuovat opetukseen.

E-oppimateriaalit toimivat mielestäni hyvänä lisänä opetuksessa. Ne ovat aina helposti saatavilla ja useampi ihminen voi käyttää niitä samaan aikaan. Oppimateriaalit tulevat kuitenkin edelleen esille enemmänkin informaation tuottajina. Mielestäni oli hyvä, että yhdellä hallintotieteen verkkokurssilla oli luennon aikana mahdollista chat-ikkunan kautta koko ajan kysyä ja kommentoida luentoa. Miten e-oppimateriaaleja saataisiin kehitettyä vielä enemmän yhteisöllisemmiksi ja vuorovaikuteisiksi? Onko teillä kokemusta hyväksi todetuista sähköisistä oppimateriaaleista? Millaista sähköisten oppimateriaalien oppimisen on tarkoitus olla? Tiedonhankintaa, osallistumista vai kenties tiedon luomista?

Huomasin muuten juuri yliopiston sivuilla uutisen SimSpace-tilasta, joka avattiin viime viikolla. SimSpace edistää kirjoituksen mukaan vuorovaikutteista teknologiaa. Linkki juttuun:


Eipä muuta tällä kertaa. Näemme huomenna J

torstai 15. tammikuuta 2015

Tästä se lähtee

Blogi luotu ja tarkoituksena hiukan päivitellä ajatuksia kurssin sisällöstä ja kulusta. Tänään tehtävänämme oli miettiä mikä on sähköisten materiaalien rooli ja merkitys opetuksessa ja oppimisessa. Koimme yhteistuumin, että tieto- ja viestintätekniikat ovat opetuksessa paljon esillä, mutta niiden käyttöönotto ei ole vielä läheskään kaikkien hallussa. Tarvitaan lisäkoulutusta ja siirtymäaikaa sekä opettajille että kouluille. Toisaalta tarkoitus ei ole, että jokainen koulussa toimiva tietäisi TVT-tekniikoista kaiken, vaan riittää, että joku tietää ja ennen kaikkea tiedetään mistä tietoa etsiä. 

Itse vanhempana olen huomannut miten sulavasti lapset ja nuoret ottavat erilaiset tekniikat käyttöönsä ja usein se on niin päin, että itse pääsen oppilaan rooliin. Ei kuitenkaan riitä, että netissä poukkoillaan päättömästi ja uskotaan sokeasti kaikki mitä se suoltaa. Mediakasvatuksella onkin aina vain tärkeämpi rooli tulevaisuudessa, eikä sitä tulisi kohdistaa vain lapsiin ja nuoriin. Esim. peruskäytöstavat eivät saisi unohtua nettiä käytettäessä. Sen jälkeen kun verkossa osataan jotakuinkin toimia oikein, voidaan alkaa miettimään miten siellä voitaisiin oppia yhteisöllisesti ja menestyksekkäästi. Sähköisissä materiaaleissa on etuna liikkuvan kuvan ja äänen liittäminen tekstiin  sekä oman sisällön tuottamisen helppous erilaisilla ohjelmilla. Tässä onkin jo monta plussaa minkä sähköiset materiaalit mahdollistavat. Verkossa toimiminen ja TVT tekniikat ovat varmasti tulleet jäädäkseen, joten järkevintä varmasti ottaa selvää ja innostua hieman itsekin.