Koko kurssi lähti liikkeelle ajatuksesta, että miten teknologiaa olisi mahdollista hyödyntää erilaisissa oppimisympäristöissä. Teknologian käyttö oppimisen välineenä on jatkuvasti lisääntynyt, ja se on samalla muuttanut myös oppimisympäristön käsitettä ja ymmärtämistä. Oppimisympäristö ei ole enää se yksi ja tietty luokkahuone, vaan joku universaali, kaikkialla oleva tila. Tieto ja oppimistarpeet muuttuvat jatkuvasti ja oppimisympäristöjä tutkitaan vilkkaasti, mutta siitä huolimatta ei ole vielä yksiselitteisiä vastauksia siihen, mikä on hyvää ja riittävän toimivaa.
Tänä päivänä tuntuu olevan tietyllä tavalla muodikasta ottaa teknologia osaksi opetusta, mutta siitä huolimatta tulisi huomioida, että teknologia sovitetaan mielekkäällä tavalla opetukseen. Teknologian käyttö ja erilaiset muuttuvat oppimisympäristöt esimerkiksi internetissä ovat tulleet jäädäkseen ja se vaatii myös opettajalta paljon. Opettajan on sulauduttava uuteen rooliin ja uuteen toimintatapaan, ja huolehdittava erilaisista oppimisympäristöihin liittyvistä asioista kuin aikaisemmin. Silti myös niin sanotusti vanhalla toimintatavalla ja suljetulla oppimisympäristöllä on paikkansa. Niin kuin luennolla todettiin, kumpikaan tapa ei ole toista parempi tai huonompi.
Oppijoiden odotukset toimintatavoista voivat olla hyvin erilaisia, oppimistyylit voivat olla erilaisia. Usein muuttuvia oppimisympäristöjä markkinoidaan ajatuksella, että saadaan vaihtoehtoisia tapoja opiskella, mutta entä he keille se perinteinen luokkahuonetyöskentely on tarjonnut parhaimmat välineet oppimiseen? Teknologia ja esimerkiksi sähköiset oppimisympäristöt ovat tarjonneet täysin uudenlaisen väylän oppia ja tarjonneet oppimisen kokemuksia monelle, joille kynnys lähteä konkreettiseen opetukseen on suuri, mutta onko teknologian oltava kaikessa mukana? Tuleeko vielä aika, jolloin esimerkiksi matematiikassa muotojen kokoaminen käsin on se juttu? Teknologia antaa mahdollisuuksia, mutta kenties asettaa myös rajoituksia. Vielä.
Aiheeseen liittyen törmäsin teokseen Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.) Rajaton luokkahuone. 2014. PS-kustannus. En ole itse kirjaa lukenut, mutta se vaikutti liittyvän juuri tämän kurssin aiheisiin, erityisesti teknologian käyttöön luokkahuoneissa.
Kiitti Janna kirjavinkistä. Täytyypä vilkaista. Teknologia tulee väistämättä mukaan opetukseen, halusimme sitä tai emme. On myös hyvin todennäköistä, että teknologian käyttö lisääntyy kaikkialla. Luokkahuonetyöskentelyä ja verkossa tapahtuvaa opetusta ei kuitenkaan tarvitse asettaa toistensa vastakohdiksi. Molempia todennäköisesti kuitenkin tarvitaan vielä pitkälle tulevaisuuteen.
VastaaPoistaTekniikka voi tuntua pelottavalta, mutta todellisuudessa se on kehitetty helpottamaan meidän arkea. Otimme perheeni kanssa vuosi sitten käyttöön Google Calenderin. Nyt kulkee kaikilla kalenterit kännykässä ja jokainen voi kirjata sinne menonsa, niin että ne päivittyvät heti kaikkien kalenteriin realiaikaisesti. Aivan mahtava helpotus arkeen!
Google Calender vaikuttaa hyvältä idealta! Täytyisi varmaan hankkia se. Olisi sitten helpompi sovittaa yhteiset menot :)
VastaaPoistaItse haluaisin tulevaisuudessa työssäni käyttää mahdollisimman paljon teknologiaa. Kaikki on kiinni omasta mielenkiinnosta ja innostuksesta. Jos sitä innostusta ei löydy, vaara tippua teknologian kelkasta on suuri. Maailma menee koko ajan hurjaa vauhtia eteenpäin. Millaista osaamista 20 vuoden päästä tarvitaan?
Itse käytän Applen vastaavaa sähköistä kalenteria. Se on myös todella näppärä, sillä omaa kalenteria on mahdollista tutkailla useasta laitteesta käytännössä milloin vain!
VastaaPoistaOlen itsekin kiinnostunut teknologiasta, ja haluan hyödyntää sitä opetuksessani. Jos jo nykylapset ovat diginatiiveja ja aiemmat sukupolvet digisiirtolaisia, millaisia ovat tulevaisuuden lapset? Mihin tekniikka kehittyy ja mitä kaikkea nykysukupolvilta vaaditaan, jotta he pysyvät ajan hermolla?