Kiltakoulut oppimisympäristöinä -webinaari

Katsoin Jari Välkkysen webinaarin liittyen kiltakoulun oppimisympäristöihin. En ollut aikaisemmin kuullut tälläisistä kiltakouluista, joten webinaarin katsominen oli opettavaista ja hyödyllistä. Kiltakoulut ovat ammattikoululinjoja, joissa oppilaat hankkivat ammattitaidon hyödyntäen oppimisessaan tietotekniikkaa ja sosiaalista mediaa. Oppimisympäristöt koostuvat fyysisestä tilasta, opiskelumateriaaleista, jotka ovat pääasiassa verkossa, opiskelun harjoituskokeista sekä digitaalisesta ympäristöistä. Kiltamalli on luotu haasteena perinteiselle oppimisympäristöille. Se on luotu opiskelijan lähtökohdista: miten opiskelijat motivoituvat ja mitkä tekijät edistävät oppimista. Lähtökohdiksi ovat muodostuneet työelämälähtöisyys, käytännön tehtävät ja tekniikan käyttäminen. Esimerkiksi ryhmänohjaus tapahtuu facebookin välityksellä, joka on varmasti miltei jokaisen nuoren jokapäiväisessä käytössä.

Opetuksessa on huomioitu vahvasti työelämälähtöisyys ja se pyrkii vastaamaan jatkuvaan työelämän muutokseen. Kiltamallissa lähtökohtana on ongelmaperusteinen opetus: oppiminen tapahtuu pääasiassa yrityksissä tai työtiloissa, joista on tehty mahdollisimman aitoja työpaikkoja muistuttavia oppimisympäristöjä. Teoriaopetus tapahtuu luokkahuoneissa, mutta se on rajattu opetuksessa minimiin. Opetusta määrittelee ja ohjaa opetussuunnitelma, työelämäntarpeet, oppijoiden lähtökohdat, sosiaaliset taidot ja elinikäisen oppimisen avaintaidot. Opetus on pyritty luomaan digitaalisen maailman ympärille ja jokainen työvaihe liittyy jollain tavalla tietotekniikkaan.

Miten digitaalisuus sitten konkreettisesti näkyy kiltakouluissa? Oppikirjoja vastaa Weebly-sivusto, josta löytyy kaikki opetukseen liittyvä materiaali. Blogger toimii opiskelijoiden oppimispäiväkirjana, ja korvaa näin muistiinpanovihkot. Kynän ja paperin korvaa mobiililaitteet ja  facebook ja whatsapp ovat tiedottamisen kanavia. Webinaarin esiintyjä Jari Välkkynen korosti esimerkiksi oppimispäiväkirja blogin merkitystä. Opiskelijat pitävät koko opiskeluajan päiväkirjaa tekemistään töistä ja opiskelustaan, joista muodostuu portfolio. Blogiportfoliosta voi olla hyötyä esimerkiksi työnhakutilanteissa ja jotkut opiskelijat olivat sen ansiosta saaneet työpaikan. Sieltä pystyy helposti näyttämään omaa osaamistaan ja omia vahvuuksiaan työnantajalle.

Kiltamallissa opiskelijoiden ja opettajan roolit eivät ole niin rajattuja, kuin perinteisessä opetuksessa. Opiskelijat otetaan mukaan ohjaukseen ja opettamiseen ja esimerkiksi vanhemmat opiskelijat auttavat nuorempia. Samalla vanhempien opiskelijoiden tulee kerrattua aikaisempia asioita ja aihealueista muodostuu näin kokonaisuuksia. Lisäksi digitaalisuuden kautta opetellaan muitakin käytännön asioita, kuten varmuuskopioiden käyttöä sekä erilaisten materiaalien ja lähteiden etsimistä verkosta. Blogia ja mobiililaitteita käytetään jokaisessa työvaiheessa hyväksi. Luokkahuoneessa mobiililaitteesta luetaan aiheeseen liittyvää teoriaa, jonka jälkeen se toteutetaan työsalissa. Samalla työprosessi kuvataan blogiin, jonka jälkeen sitä reflektoidaan eli pohditaan mitä prosessissa opittiin ja mitä olisi voinut mahdollisesti tehdä toisin. Näin teoria ja käytäntö ovat kiinni toisissaan ja työprosessiin voi aina palata blogin kautta.

Webinaari kiltamallista oli todella mielenkiintoinen. Opetusmalli kuullostaa mielestäni todella hyvältä, ja tekniikka on saatu luonnollisesti mukaan opetukseen ja oppimiseen. Monesti tälläisisissä opetustyyleissä tekniikka saattaa jäädä irralliseksi, eikä siitä saada lisäarvoa opetukseen, mutta tässä mallissa hyödyntäminen näyttää onnistuvan hyvin. Kiltamallissa on otettu hyvin huomioon oppimisen ja tiedon nykytila: mitä nykyään koulutukselta tarvitaan? Mikäli koulu pystyy mitenkään edistämään opiskelijoiden työnsaantimahdollisuuksia, on se erittäin positiivinen edistys. Lisäksi ottaen huomioon ammattikoulujen korkeat keskeyttämisluvut, kiltamallien kaltaiset opetustyylit, jotka motivoivat opiskelijoita, ovat myös yhteiskunnallisesti tärkeä säästö.

Tässä linkki webinaariin:
https://opetus.adobeconnect.com/_a844445895/p32no7iphyl/?launcher=false&fcsContent=true&pbMode=normal

Sähköiset oppimateriaalit -tutkimustietoa

Palataan hetkeksi sähköisten oppimateriaalien pariin.. Perehdyin vielä vähän tarkemmin sähköisten oppimateriaalien ajankohtaisiin kysymyksiin. On hyvä tuoda myös tutkimustietoa keskusteluihin mukaan.

Selvää on, että e-oppimateriaalit edustavat tulevaisuutta.  Kouluissa onkin järjestetty entistä enemmän koulujen digiajan kehittämishankkeita. Yksi esimerkki hankkeista on Savonlinnan normaalikoulun Future Classroom 2020 –hanke, jossa tavoitteena on siirtyä perinteisistä oppikirjoista sähköisiin oppimateriaaleihin ja välineisiin. Hankkeen tuloksissa selviää, että esimerkiksi tabletit vahvistavat oppilaiden ongelmanratkaisutaitoja ja parantavat työskentelyilmapiiriä. Myös tekemällä oppiminen ja tutkiva oppiminen lisääntyvät. Antti Ekonojan Jyväskylän yliopiston väitöstutkimuksessa puolestaan kuvataan, että sekä yläkoulun opettajat että oppilaat hyötyvät sähköisistä oppimateriaaleista oppikirjoja enemmän.

E-oppimateriaaleihin tutustuessani huomasin, että materiaalit ovat melko hankalasti löydettävissä. Eikö olisi helpompaa, jos esimerkiksi sähköiset oppikirjat pystyisi kaikki hankkimaan samasta palvelusta? Se ainakin helpottaisi opettajien työtä. Törmäsittekö te samaan ongelmaan? 


Lähteet:Ekonoja. A. 2014. Oppimateriaalien kehittäminen, hyödyntäminen ja rooli tieto- ja viestintätekniikan opetuksessa, tietotekniikan laitos, Informaatioteknologia, Jyväskylän yliopisto. Linkki väitöstutkimukseen:https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/44175

Itä-Suomen yliopisto. 8/2014. Uutiset. Tabletit vahvistavat oppilaiden ongelmanratkaisutaitoja ja parantavat työskentelyilmapiiriä. Linkki uutiseen:http://www.uef.fi/fi/uef/-/tabletit-vahvistavat-oppilaiden-ongelmanratkaisutaitoja-ja-parantavat-tyoskentelyilmapiiria

MOOC Pedagoginen arviointi

Yksi kurssitehtävistämme oli tehdä pedagoginen arviointi jostain MOOC kurssista. Valitsin arvioitavaksi Eliademyn kurssin iPad opettajan työvälineenä. 

Arvioin kurssia mielekkään oppimisen kriteerien pohjalta. Näitä ovat: aktiivisuus, intentionaalisuus, konstruktiivisuus, kollaboratiivisuus, kontekstuaalisuus, keskustelevuus, reflektiivisyys ja siirtovaikutus. 

Lähde:

Nevgt, A. & Tirri, K. 2003. Hyvää verkko-opetusta etsimässä. Painosalama Oy. Turku

1. Aktiivisuus

1.1 Mitä sen tulisi olla:

• Interaktiivisuus: rakennettu elementtejä, joiden avulla opiskelija voi etsiä, käsitellä ja analysoida tietoa sekä tallentaa muistiinpanoja. Uudenlainen opettaja-oppilas suhde ->työtoveruus. Oppijalla aktiivinen ja vastuullinen rooli.
• Omatoimisuus: mahdollisuus tuottaa ympäristöön uusia elementtejä.

1.2 Millaista se on  iPad opettajan työvälineenä -kurssilla:

Opettaja-oppilas suhde toimii keskusteluissa hyvin. Kurssin ylläpitäjä osallistuu keskusteluun vastaamalla kurssilaisten kysymyksiin. Jäin kuitenkin kaipaamaan elementtejä, joiden avulla opiskelija voi tallentaa omia muistiinpanoja esim. videoita kuunnellessa. Myöskään tehtävien palauttamiseen ei ole tallennuspaikkaa. Omien elementtien tuottaminen ympäristöön ei ole mahdollista.

Esittelyssä kerrotaan esim. Poplite sovelluksesta, jolla voi rakentaa käsitekarttoja, mutta sivustolla käsitekarttoja ei voi rakentaa.

2. Intentionaalisuus

2.1 Mitä sen tulisi olla:

• Suunnittelun ja arvioinnin työkalut: oman oppimisen suunnittelun, seurannan ja arvioinnin välineitä yksilö ja ryhmätasolla. Itseohjautuvuutta tukeva ympäristö.
• Tavoitteellinen toiminta: opiskelija selkiyttää tavoitteensa oppimispäiväkirjaan tai kalenteriin. Hän suunnittelee ja seuraa etenemistään.  

2.2 Millaista sen on  iPad opettajan työvälineenä -kurssilla:

Sivustolta löytyy kalenteri, johon voi lisätä omia merkintöjä. Niistä ei kuitenkaan tule esim. muistutusta. Ilmeisesti on kuitenkin mahdollista asentaa mobiili app, johon on mahdollista asettaa muistutuksia ym.? Kalenteri olisi hienoa saada liitettyä esim. Google kalenteriin, mikä ei mielestäni ole nyt mahdollista.

Oppimisen seurannan helpottamiseksi on tulevien tehtävien rinnalle laitettu tehdyt tehtävät osia, josta näkee suoraan mitä on tehnyt ja miten hyvin. Tulevien tehtävien yhteyteen on myös lisätty, milloin kyseinen tehtävä tulee olla tehtynä.

Keskustelualueella on tehtävä, johon jokainen kirjaa mitä tulee tekemään. Tarkoituksena, että kaikki samasta aiheesta kiinnostuneet voivat käydä keskustelua aiheesta. Tämä myös osaltaan auttaa opiskelijaa tehtävien suunnittelussa ja selkiyttämisessä.

3. Konstruktiivisuus

3.1 Mitä sen tulisi olla:

• Jäsentyneisyys: sisältää aikaisempaa tietoa hypertekstirakenteena ja reflektoivia tehtäviä ja keskustelutiloja.
• Vertaaminen: opiskelija tutkii materiaaleja ja tekee tehtäviä, joiden avulla uusia asia yhdistyy vanhaan tietoon.

3.2 Millaista se on  iPad opettajan työvälineenä -kurssilla:

Kokonaisuus koostuu opetusvideoista, mutta muuta lisämateriaalia on suoraan sivustolla huonosti saatavissa. Yhdellä sivulla on muutamia linkkejä, sekä linkit kurssilaisten blogeihin. Yhteisiä keskustelualueita sivustolla on, mutta pääasiassa keskustelua koostuu oppilaiden kysymyksistä. Ohjaava opettaja voisi lisätä kysymyksiä, jotka pakottaisi oppilaita ajattelemaan ja jäsentelemään oppimaansa.

4. Kollaboratiivisuus/yhteistoiminnallisuus

4.1 Mitä sen tulisi olla:

•  Yhteiset työskentelyalueet: samanaikaisia ja eriaikaisia keskusteluntiloja.
• Yhteinen opiskelu: keskustelualueiden kautta osallistuu tiedon jakamiseen ja tuottamiseen. Kirjoitetaan yhteisiä tekstejä.

4.2 Millaista se on  iPad opettajan työvälineenä -kurssilla:

Keskustelualueet toimivat tiedon jakamisen ja tuottamisen paikkoina. Opiskelijat ja opettajat liittävät keskusteluihin myös aiheeseen liittyviä linkkejä. Varsinaisia yhteisesti kirjoitettuja tekstejä sivustolla ei pääse rakentamaan.

Kurssiin kuuluu myös Adobe Connect etätapaamiset, jolloin osallistujat voivat kysyä chat-ikkunaa käyttäen opettajalta aiheeseen liittyviä kysymyksiä reaaliaikaisesti. Istunnot tallennetaan sivustolle, jolloin niitä voi katsella myös myöhemmin.

5. Kontekstuaalisuus

5.1 Mitä sen tulisi olla:

• Virtuaalinen todellisuus: sisältää simulaatioita, videoita, internet-linkkejä sekä soveltavia ongelmalähtöisiä tapauksia.
• Ongelmien ratkaisua: syventää osaamistaan esim. todellisen elämän ongelmatilanteista nousseisiin tapauksiin.

5.2 Millaista se on  iPad opettajan työvälineenä -kurssilla:

Opetusvideoita löytyy kaikista opiskeltavista aihekokonaisuuksista. Kaikkiin osa alueisiin on liitetty aiheeseen soveltuvia tehtäviä, mutta näitä tehtäviä ei tarvitse/ei saa palauttaa kenenkään arvioitavaksi. Jäävätkö tehtävät tekemättä? Tehtävistä ei myöskään saa tärkeää arviointia.

6. Keskustelevuus

6.1 Mitä sen tulisi olla:

• Keskustelualueet: yhteiset keskustelualueet, käytössä sähköpostit.
• Kriittisyys ja avoimuus: eriaikaisia tai samanaikaisia keskustelufoorumeita, jossa ratkotaan ongelmia ja esitetään ideoita.

6.2 Millaista se on  iPad opettajan työvälineenä -kurssilla:

Kurssialustalta löytyy sekä eriaikaisia (keskustelualueet), että samanaikaisia (Adobe Connect) keskustelufoorumeita. Opettaja suhtautuu kriittiseenkin palautteeseen hyvin ja on valmis tekemään parannuksia tarvittaessa. Keskustelujen aiheet pitkälti oppilaien vastuulla. Opettaja voisi tehdä herätteleviä kysymyksiä.

7. Reflektiivisyys

7.1 Mitä sen tulisi olla:

• Kognitiiviset työkalut: sisältää oman oppimisen arviointia edistäviä välineitä kuten oppimispäiväkirjat, testejä, omaan arviointiin sopivia työkaluja sekä piirrosohjelmia käsitekarttojen rakentamiseen.
• Oman oppimisen tutkiminen: oppimispäiväkirjan analysointia.

7.2 Millaista se on  iPad opettajan työvälineenä -kurssilla:

Alustalta löytyy monivalintatestejä, joilla voi tarkistaa oppimaansa. Tosin osa testikysymyksistä ei varsinaisesti mielestäni edistä oppimista, kuten kysymys ” Minkä muotoinen kuvio videolla valittiin?”. Tämä kysymys vain tarkistaa onko oppilas katsonut videon, mutta se ei ole asia, joka oppilaan tulisi osata. Testien kysymykset tulisikin rakentaa oppimista edistäväksi eikä vain testiksi kuuntelusta. Testit löytyvät kurssin kalenterista sekä tehtävät välilehdeltä.

Koska omaa oppimispäiväkirjaa ei sivustolle voi kirjoittaa, ei sitä voi myöskään reflektoida.

8. Siirtovaikutus

8.1 Mitä sen tulisi olla:

• Erilaiset virtuaaliset tilat: rakennettu hypertekstejä ja tietopankkeja, ongelmanratkaisutehtäviä ja suunnittelutehtäviä.
• Harjoittelu ja soveltaminen: voi harjoitella oppimaansa soveltamalla.

8.2 Millaista se on  iPad opettajan työvälineenä -kurssilla:

Harjoitustehtäviä löytyy jokaisesta aihekokonaisuudesta, mutta niitä ei tarvitse/ ei saa palauttaa mihinkään. Tehtävien palauttamisessa voitaisiinkin käyttää hyväksi vertaisarviointeja, jolloin kaikki saisivat arvion omalle työlleen. 

-------------

Mitä mieltä olette...Miten muuten kurssia voitaisiin vielä parantaa, jotta mielekkään oppimisen kriteerit täyttyisivät paremmin?

Ongelmat ratkaistaan teknologisella ajattelulla?

Löysin yliopistouutisista mielenkiintoisen jutun, jossa esitellään kasvatusfilosofian professori Veli-Matti Värrin ajatuksia kasvatusfilosofiasta aikalaiskritiikkinä.

Värrin mukaan on harhaa ajatella, että ongelmat ratkaistaan mukautumalla teknologiseen ajatteluun. Teknologia pitäisi Värrin mukaan saada sinne, minne se kuuluu eli välineeksi, ei päämääräksi. Kouluviihtyvyys ei välttämättä parane vain sillä, että oppilaille annetaan iPadit. Välineistä on tullut päämääriä ja mittaaminen tuntuu olevan elämän tarkoitus.

Lähde: Repo, T. 9.2.2015. Kasvatusfilosofia tulee! Yliopistouutiset. 

http://www.uta.fi/ajankohtaista/yliopistouutiset/ilmoitus.html?id=103243

MOOC yliopistoissa

Jannan blogitekstiin ''MOOC väylänä yliopistoon'' liittyen, löysin artikkelin ''koulutuksen virtuaalinen tulevaisuus'', verkko-oppimisympäristöjä kouluissa, erityisesti yliopistoissa. Artikkelin mukaan virtuaalinen Khan akatemia perustettiin ikäänkuin vahingossa: Khan opetti sukulaisilleen etänä matematiikkaa ja latasi videon Youtubeen. Videoiden myötä hän huomasi, että opiskelijat oppivat paremmin, kun saavat katsoa videon silloin kun heille sopii ja videon pystyy keskeyttämään tarvittaessa. Näin heikommatkin oppilaat pysyvät mukana opetuksessa.

Khan Academyn innoittamana yhdysvaltalaiset yliopistot loivat MOOC;it, joissa opiskelija voi suorittaa vaikka kokonaisia yliopistokursseja. Luentojen powerpoint- esityksen aikana ruutuun tulee näkyviin erilaisia kysymyksiä, mikä auttaa luennon seuraamisessa. 

Artikkelissa pohditaan, kuka opettajien palkat ja verkko-oppimisympäristön ylläpidon maksaa, ja mikä tulee olemaan yliopistojen tehtävä, jos kurssit siirtyvät verkkoon? Itselläni heräsi samansuuntaisia ajatuksia, mutta uskon, ettei ainakaan Suomessa tämäntyyppiset verkkokurssit syrjäytä yliopistoja tai muita korkeakouluja. 

Itse koen MOOC -kurssit enemmän mahdollisuutena, kuin uhkana. Mielestäni on hienoa, jos kurssien kautta on mahdollista opiskella jotain, mitä oman yliopiston opetussuunnitelma ei tarjoa. Lisäksi verkkokurssit mahdollistavat kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden opiskeluun. Lisäksi se, että MOOC- kurssien kautta voi avautua ovet yliopistoon, on mielestäni askel uudistuneisiin toimintatapoihin ja mahdollisuuksien ymmärtämiseen. 

Lähde:

Lonkila M. ja Herranen O. 2012. Koulutuksen virtuaalinen tulevaisuus

http://alusta.uta.fi/artikkelit/2012/11/29/koulutuksen-virtuaalinen-tulevaisuus.html

Tvt- taidot koulussa ja työelämässä

Viimeaikoina on paljon ollut keskustelua Suomen koulujärjestelmästä; opetusjärjestelyistä- menetelmistä, opettajan roolista opetuksessa, luokkatiloista, oikeastaan kaikesta, mikä vain kouluun liittyy. Erityisesti on kritisoitu koulun jämähtämisestä. Monissa kouluissa kritiikkiin on vastattu poistamalla mm. pulpetit, yhdistämällä eri oppiaineita kokonaisuuksiksi, annettu oppikirjojen lisäksi ipadit tai annettu oppilaille enemmän tilaa tiedon luomiseen, pänttäämisen sijasta. Tieto- ja viestintätekniikka on tullut osaksi opettajien perustaitoja ja erilaiset tekniset laitteet osaksi koulun vakiovälineistöä. Kaikki muutos liittyykin siis jollain tavalla tekniikan kehitykseen.

Matleena Laakso luennoi tvt- taitojen (tieto- ja viestintätaidot) tärkeydestä nykyajan koulussa ja työelämässä. Tvt- taitojen kautta yritetään muokata koko koululaitoksen pedagogiikkaa. Mikäli tvt- taidot ja tekniikan hyödyntäminen opetuksessa yleistyy tai tulee jopa pakolliseksi, muutos koko koulujärjestelmässä voi olla mahdollinen. Toisaalta, voiko koulutus ajautua siihen tilanteeseen, että koulukirjat siirtyvät kokonaan verkkoon, opettajia ei enää tarvita ja koko opetus tapahtuu verkkokursseilla?

Tällähetkellä opettajilla on kuitenkin valtava tarve kehittää tietotekniikkaosaamistaan. Koulun aloittavat oppilaat ovat syntyneet ajalla, jolloin älypuhelimet, tabletit ym. tietotekniikka on ollut jokaisen saatavilla. Tämä tuo haasteita opettajalle, sillä jo ekaluokkalaiset voivat olla erittäin edistyneitä tieto-ja viestintätaidoissaan.

Keskustelimme ryhmässämme millaista tvt-osaamista tarvitsemme työelämässä. Pohdimme, että pelkkä tvt- taitojen osaaminen ei riitä, vaan tarvitsemme niiden soveltamista ja mahdollisuuksien ymmärtämistä. Tällä kurssilla on tullut valtavan paljon tietoa erilaisista verkko-oppimisympäristöistä ja muista sovelluksista, joita voisi hyödyntää myös työelämässä. Tulevaisuuden työelämässä ei voi luottaa vain omaan tietämykseensä, vaan on taito osata seurata muita, verkostoitua ja hyötyä yhteisöistä. Ennenkaikkea oma innostus, kiinnostus ja erilaisten mahdollisuuksien etsiminen ja hyödyntäminen ovat työelämän valttikortteja!

MOOC väylänä yliopistoon

Niin kuin Sari jo kirjoittikin, tehtävänämme oli etsiä artikkeleita MOOCiin liittyen. Aihetta tutkiskellessäni törmäsin erääseen mielenkiintoiseen seikkaan, joka koski MOOC-opintojen hyödyntämistä yliopistoon hakemisessa. Lukemani artikkelit eivät olleet tieteellisiä artikkelejä, mutta aihe oli sen verran mielenkiintoinen, että ajattelin nostaa sen esiin. MOOC oppimisympäristöjen hyödyntäminen on paljon pitemmällä, kuin luennolla ajattelin.

Lukemissani artikkeleissa MOOC nostettiin esiin väylänä yliopistoon. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselle on ollut mahdollista hakea erillisvalinnassa MOOC-kurssin suoritettuaan, joten MOOC on tarjonnut aivan uudenlaisen tavan tulla hyväksytyksi yliopistoon. Esimerkiksi Yle toteaa, että viime haussa yli 70 opiskelijaa tuli yliopistoon MOOC-kurssin suoritettuaan.

Kyseisen ohjelmoinnin MOOC-kurssin aktiivisesti ja hyvällä menestyksellä suorittaneille luvataan kutsu haastattelu/näyttökokeeseen, jonka menestyksekkäästi suorittaneille on luvassa opiskelupaikka. MOOC-kurssi hyväksytään myös osaksi suoritettuja opintoja, jos opiskelija tulee hyväksytyksi oppilaitokseen. MOOC-kurssien suorittaminen ei siis ole enää vain tukea pääsykokeisiin valmistautumiseen, vaan niiden avulla voi myös oikeasta olla lähempänä opiskelupaikkaa.

Mitä mieltä olette, olisiko tällaista käytäntöä hyvä kokeilla myös muilla aloilla? Mielestäni MOOC-kurssien hyödyntäminen on ainakin positiivinen piristys tietyn kaavan mukaan edenneeseen valintakoesysteemiin.

Yle 2.1.2015 MOOC - Uusi tie yliopistoon vai uhka koko koulutusjärjestelmälle?
http://yle.fi/uutiset/mooc__uusi_tie_yliopistoon_vai_uhka_koko_koulutusjarjestelmalle/7689994

Ohjelmoinnin MOOC: MOOC on väylä yliopistoon!
http://mooc.cs.helsinki.fi/ohjelmointi/mooc-v%C3%A4yl%C3%A4-yliopistoon

Pelillisyys oppimisessa

Pelit ovat omiaan tukemaan oppimista, ja pelejä pelaavat kaikenikäiset. Lasten kanssa pelien kautta tapahtuva oppiminen on heille luontaista, onhan se leikin kautta tapahtuvaa oppimista. Myös aikuisille pelaaminen on tuttua vähintäänkin lapsuudesta, joten kynnys pelaamiseen ei mielestäni tulisi ainakaan olla kovin suuri. Koulussa pelatut pelit eivät ole ainoastaan hauskaa tekemistä oppilaille, vaan niiden avulla opettaja toteuttaa etukäteen ajateltua pedagogista suunnitelmaa. On olemassa todella monia fyysisiä olemassaolevia pelejä, mutta nykyään kasvavassa määrin virtuaaliset pelit kasvattavat suosiotaan niiden helppouden ja saatavuuden vuoksi.

Opetus- ja oppimismielessä peleillä voidaan saavuttaa helposti paljon. Lähtökohtaisesti erilaiset pelit motivoivat lapsia toimimaan ja oppimaan. Ryhmässä pelattavat pelit harjaannuttavat samalla lasten ryhmätyö- ja sosiaalisia taitoja. Yksin pelattavat pelit taas auttavat keskittymään itse peliin, jolloin omaa suoritusta ei tarvitse verrata muiden suorituksiin. Esi- ja alkuopetuksen piirissä eräs kehuttu peli on luki-taitojen harjaannuttaja Ekapeli, joka mukautuu pelaajan taitotason mukaan. Näin oppilaan motivaatio säilyy eikä turhautuminen lannista niin helposti, kun epäonnistumiset eivät varjosta tekemistä eivätkä toisaalta liian helpot tehtävät turhauta taitavaa pelaajaa.

Luennolla Yrjänäinen kertoi Valopelin mahdollisuuksista lisätä oppilaiden liikuntaa. Pidin Valopelistä ainakin ajatuksen tasolla. Liikkuminen tarinoiden ja satujen avulla on lapsille luontaista leikin kautta tapahtumaa toimintaa. Onkin ikävää, että peruskoulun puolella leikki tunnutaan välillä unohtaneen.

Yksittäisenä esimerkkinä pidän Valopeliä melko kalliina investointina otettavaksi osaksi muuta liikunnan toimintaa ainakaan yksittäiseen kouluun. Kunnassa tai isommalla alueella kierrätettäväksi se voisi ennemmin toimia. Joka tapauksessa on hyvä, että tällaisia mahdollisuuksia luodaan ja tutkitaan, sillä näin toimintamahdollisuudet monipuolistuvat ja opimme jatkuvasti lisää.

Avoimuus oppimisympäristöissä

Tehtävänämme oli etsiä artikkeleita liittyen MOOC oppimisympäristöihin. Törmäsin Tampereeen yliopiston Informaationtieteiden laitoksen viime vuonna järjestämään konferenssitiivistelmään. Konferenssin aiheena oli interaktiivinen tekniikka koulutuksessa. Tutkijatapaamisen artikkeleista Yrjö Lappalainen ja Mika Sihvonen käsittelivät avoimuutta oppimisverkostossa ja valitsin tämän artikkelin tehtävään liittyen. Tutkimuksen taustalla on Avoimuudesta voimaa oppimisympäristöihin (AVO2) -hanke, johon osallistuneita haastateltiin ja havainnoitiin. 

Avoimus sanana ja ilmiönä koetaan positiivisena, eikä sitä voida näin ollen helposti vastustaa. Oppimisympäristöissä avoimuus voidaan määritellä toimintatavaksi, jolloin omat tuotokset ja ajatukset jaetaan. Tällöin avainasemassa on käyttäjien asenne. Jaettaessa omia tuotoksia ja ajatuksia tulee olla valmis ottamaan vastaan kritiikkiä ja muutosehdotuksia omaa tuotosta kohtaan. Palautteen antaminen voidaan nähdä myös auttamisen ja ohjauksen näkökulmasta, jolloin avoimuuteen liittyy myös halu ja vaatimus auttaa muita. Avoimuus rikkoo perinteiset hierarkia ja valta-asemat, jolloin kaikilla on samanlainen mahdollisuus vaikuttaa ja saavuttaa tuotokset ja resurssit.

Avoimessa verkostossa ei toimijoita ole välttämätöntä tuntea henkilökohtaisesti, mutta toisten taitojen ja tarpeiden tunnistaminen on tärkeää. Erityisen tärkeitä ovat omat käsitykset itsestä oppijana sekä omien tavoitteiden asettaminen. Ennen kaikkea avoimet verkostot vaativat itseohjautuvuutta. Toimijoilla tulee olla sisäistä motivaatiota, suunnitelmallisuutta, tulevaisuuteen suuntautuneisuutta, itseluottamusta, luovuutta, joustavuutta, itsearviointi kykyä ja halua ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Koulujen tulisikin mielestäni kiinnittää teknisten taitojen opettamisen lisäksi erityistä huomiota näiden taitojen opettamiseen. 

Artikkelin mukaan avoimen toimintakulttuurin haasteina ovat mm. työkalujen hallinta taitojen puuttuminen sekä valvonnan puuttuminen, jolloin esim. itseohjautuvuuden vaatimuus kasvaa. Avoimet ympäristöt ovat joustavia, mutta joku voi kokea joustavuuden pakoksi olla paikalla jatkuvasti. Avoimuus on myös kytköksissä vapaaehtoisuuteen, joka luo epävarmuuden ja keskeneräisyyden ilmapiiriä. Näitä tulee sietää. Avoimuus saattaa näyttäytyä tasa-arvoisena kaikille mahdollisuuksia tarjoavana ympäristönä, mutta tulee kuitenkin pitää mielessä ettei kaikilla ole tekniikkaa ja taitoa olla mukana näissä yhteisöissä. Tällöin samanarvoisuuden vaatimus ei toteudukaan. 

Tuoko avoimuus mukanaan sellaisia haasteita, ettei sen käyttö oppimisympäristöissä ole laajemmalle käyttäjäkunnalle mahdollista?



Viteli, J. & Östman, A. toim. 2014. Tuovi 12: Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 2014-tutkijatapaamisen artikkelit. Tampereen yliopisto.

Saatavana:
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/96051/tuovi_12_2014.pdf?sequence=1

Oppimisympäristöajattelu ja teknologian hyödyntäminen

Koko kurssi lähti liikkeelle ajatuksesta, että miten teknologiaa olisi mahdollista hyödyntää erilaisissa oppimisympäristöissä. Teknologian käyttö oppimisen välineenä on jatkuvasti lisääntynyt, ja se on samalla muuttanut myös oppimisympäristön käsitettä ja ymmärtämistä. Oppimisympäristö ei ole enää se yksi ja tietty luokkahuone, vaan joku universaali, kaikkialla oleva tila. Tieto ja oppimistarpeet muuttuvat jatkuvasti ja oppimisympäristöjä tutkitaan vilkkaasti, mutta siitä huolimatta ei ole vielä yksiselitteisiä vastauksia siihen, mikä on hyvää ja riittävän toimivaa.

Tänä päivänä tuntuu olevan tietyllä tavalla muodikasta ottaa teknologia osaksi opetusta, mutta siitä huolimatta tulisi huomioida, että teknologia sovitetaan mielekkäällä tavalla opetukseen. Teknologian käyttö ja erilaiset muuttuvat oppimisympäristöt esimerkiksi internetissä ovat tulleet jäädäkseen ja se vaatii myös opettajalta paljon. Opettajan on sulauduttava uuteen rooliin ja uuteen toimintatapaan, ja huolehdittava erilaisista oppimisympäristöihin liittyvistä asioista kuin aikaisemmin. Silti myös niin sanotusti vanhalla toimintatavalla ja suljetulla oppimisympäristöllä on paikkansa. Niin kuin luennolla todettiin, kumpikaan tapa ei ole toista parempi tai huonompi.

Oppijoiden odotukset toimintatavoista voivat olla hyvin erilaisia, oppimistyylit voivat olla erilaisia. Usein muuttuvia oppimisympäristöjä markkinoidaan ajatuksella, että saadaan vaihtoehtoisia tapoja opiskella, mutta entä he keille se perinteinen luokkahuonetyöskentely on tarjonnut parhaimmat välineet oppimiseen? Teknologia ja esimerkiksi sähköiset oppimisympäristöt ovat tarjonneet täysin uudenlaisen väylän oppia ja tarjonneet oppimisen kokemuksia monelle, joille kynnys lähteä konkreettiseen opetukseen on suuri, mutta onko teknologian oltava kaikessa mukana? Tuleeko vielä aika, jolloin esimerkiksi matematiikassa muotojen kokoaminen käsin on se juttu? Teknologia antaa mahdollisuuksia, mutta kenties asettaa myös rajoituksia. Vielä.

Aiheeseen liittyen törmäsin teokseen Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.) Rajaton luokkahuone. 2014. PS-kustannus. En ole itse kirjaa lukenut, mutta se vaikutti liittyvän juuri tämän kurssin aiheisiin, erityisesti teknologian käyttöön luokkahuoneissa.

MOOC -Massive Open Online Course

Näen MOOC:lla tulevaisuuden. Siitä löytyy samanlaista avoimuutta kuin esim. Linux:n ja Wikipedian ideoista. Tämä herättelee miettimään, voiko jossain kaukana tulevaisuudessa (tai ei edes niin kovin kaukana) koulut ja koulutus siirtyä täysin  verkkoon? Vähän kuin kommunikointi Facebookiin, Twitteriin ja Instagrammiin? Tai samalla tavalla kuin ostosten tekeminen verkkokauppaan?

MOOC:it mahdollistavat opiskelun missä ja milloin vain, vaikka linja-autossa matkalla kotiin. Kurssi tarjonnasta löytyy paljon ilmaisia kursseja ja niistä on vielä mahdollista saada todistus. Suomessa koulutus on pääasiassa ilmaista, mutta monessa muussa maassa koulutus maksaa ja MOOC:it tarjoavat opiskelu mahdollisuuden myös varattomille. Tottakai taustalla on kaupallisuus markkinoinnin muodossa, mutta MOOC:t voivat toimia ponnahduslautana monille. Ainoa tällä hetkellä rajoittavat tekijä on englannin kielen taidon vaatimus, joka saattaa rajoittaa osaa mahdollisista käyttäjistä. Se mikä minua kuitenkin eniten hämmästyttää, MOOC:sta ei tunnu tietävän kukaan!?

Mitä mieltä olette, onko MOOC uhka ja/tai/vai mahdollisuus?

Sähköiset oppimateriaalit

Ajattelin kirjoitella lyhyen blogitekstin, ennen huomista luentoa. Minua jäi torstain luennolta mietityttämään sähköisten oppimateriaalien käyttö oppimisympäristön elementteinä ja erityisesti se, mitä lisäarvoa e-oppimateriaalit tuovat opetukseen.

E-oppimateriaalit toimivat mielestäni hyvänä lisänä opetuksessa. Ne ovat aina helposti saatavilla ja useampi ihminen voi käyttää niitä samaan aikaan. Oppimateriaalit tulevat kuitenkin edelleen esille enemmänkin informaation tuottajina. Mielestäni oli hyvä, että yhdellä hallintotieteen verkkokurssilla oli luennon aikana mahdollista chat-ikkunan kautta koko ajan kysyä ja kommentoida luentoa. Miten e-oppimateriaaleja saataisiin kehitettyä vielä enemmän yhteisöllisemmiksi ja vuorovaikuteisiksi? Onko teillä kokemusta hyväksi todetuista sähköisistä oppimateriaaleista? Millaista sähköisten oppimateriaalien oppimisen on tarkoitus olla? Tiedonhankintaa, osallistumista vai kenties tiedon luomista?

Huomasin muuten juuri yliopiston sivuilla uutisen SimSpace-tilasta, joka avattiin viime viikolla. SimSpace edistää kirjoituksen mukaan vuorovaikutteista teknologiaa. Linkki juttuun:

http://www.uta.fi/ajankohtaista/yliopistouutiset/ilmoitus.html?id=102238

Eipä muuta tällä kertaa. Näemme huomenna J

Tästä se lähtee

Blogi luotu ja tarkoituksena hiukan päivitellä ajatuksia kurssin sisällöstä ja kulusta. Tänään tehtävänämme oli miettiä mikä on sähköisten materiaalien rooli ja merkitys opetuksessa ja oppimisessa. Koimme yhteistuumin, että tieto- ja viestintätekniikat ovat opetuksessa paljon esillä, mutta niiden käyttöönotto ei ole vielä läheskään kaikkien hallussa. Tarvitaan lisäkoulutusta ja siirtymäaikaa sekä opettajille että kouluille. Toisaalta tarkoitus ei ole, että jokainen koulussa toimiva tietäisi TVT-tekniikoista kaiken, vaan riittää, että joku tietää ja ennen kaikkea tiedetään mistä tietoa etsiä. 

Itse vanhempana olen huomannut miten sulavasti lapset ja nuoret ottavat erilaiset tekniikat käyttöönsä ja usein se on niin päin, että itse pääsen oppilaan rooliin. Ei kuitenkaan riitä, että netissä poukkoillaan päättömästi ja uskotaan sokeasti kaikki mitä se suoltaa. Mediakasvatuksella onkin aina vain tärkeämpi rooli tulevaisuudessa, eikä sitä tulisi kohdistaa vain lapsiin ja nuoriin. Esim. peruskäytöstavat eivät saisi unohtua nettiä käytettäessä. Sen jälkeen kun verkossa osataan jotakuinkin toimia oikein, voidaan alkaa miettimään miten siellä voitaisiin oppia yhteisöllisesti ja menestyksekkäästi. Sähköisissä materiaaleissa on etuna liikkuvan kuvan ja äänen liittäminen tekstiin  sekä oman sisällön tuottamisen helppous erilaisilla ohjelmilla. Tässä onkin jo monta plussaa minkä sähköiset materiaalit mahdollistavat. Verkossa toimiminen ja TVT tekniikat ovat varmasti tulleet jäädäkseen, joten järkevintä varmasti ottaa selvää ja innostua hieman itsekin.