Ajattelin kirjoitella lyhyen blogitekstin, ennen huomista
luentoa. Minua jäi torstain luennolta mietityttämään sähköisten
oppimateriaalien käyttö oppimisympäristön elementteinä ja erityisesti se, mitä
lisäarvoa e-oppimateriaalit tuovat opetukseen.
E-oppimateriaalit toimivat mielestäni hyvänä lisänä
opetuksessa. Ne ovat aina helposti saatavilla ja useampi ihminen voi käyttää
niitä samaan aikaan. Oppimateriaalit tulevat kuitenkin edelleen esille
enemmänkin informaation tuottajina. Mielestäni oli hyvä, että yhdellä
hallintotieteen verkkokurssilla oli luennon aikana mahdollista chat-ikkunan
kautta koko ajan kysyä ja kommentoida luentoa. Miten e-oppimateriaaleja
saataisiin kehitettyä vielä enemmän yhteisöllisemmiksi ja vuorovaikuteisiksi? Onko
teillä kokemusta hyväksi todetuista sähköisistä oppimateriaaleista? Millaista
sähköisten oppimateriaalien oppimisen on tarkoitus olla? Tiedonhankintaa,
osallistumista vai kenties tiedon luomista?
Huomasin muuten juuri yliopiston sivuilla uutisen
SimSpace-tilasta, joka avattiin viime viikolla. SimSpace edistää kirjoituksen
mukaan vuorovaikutteista teknologiaa. Linkki juttuun:
Eipä muuta tällä kertaa. Näemme huomenna J
Voin sanoa, että ainakaan SanomaPro ei ole toimiva esimerkki hyvästä sähköisestä oppimateriaalista. Olen ollut huomaavinani, kuinka kustantajat ovat menneet sähköiset materiaalit edellä (koska niitä "kuuluu" tehdä), eikä niinkään tiedon luominen tms. saatika pedagogiikka edellä.
VastaaPoistaVaikuttaapas mielenkiintoiselta tuo SimSpace! Onkohan se sama juttu, joka oli esitteillä muistaakseni viime vuonna Alakuppilan lähellä? Tuollaista kohtihan tässä ollaan matkalla. Kasvatuksen näkökulmasta näihin teknologisiin kehitysaskeleihin tarvitsee löytää pedagoginen tarkoitus ja sisältö, jotta teknologia ei pääse ohjaamaan toimintaamme.
Teknologian käyttäminen opetuksessa oikein ei ole helppo tehtävä. Olimme perheen kanssa viime viikonloppuna Tampere talon Valoa pimeyteen tapahtumassa. Siellä esiteltiin iPadeillä pelattavaa opetuspelisarjaa äidinkielen opiskeluun. Se oli suunnattu 3. luokkalaisille, mutta tuli sellainen olo, ettei peliä oltu testattu kohdeyleisölle aiemmin. Peli oli suloinen, mutta aivan liian hidastempoinen nykyajan lapsille :/ Lapset ja nuoret tulevat aina vain näppärämmiksi, miten pysyä kehityksen tahdissa?
VastaaPoistaItse olen opiskellut kasvatustieteen perusopinnot kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston verkkokursseilla. Täytyy sanoa, että niissä oli ainakin onnistuttu hienosti. Tehtävänannot olivat motivoivia ja innostavia ja keskustelua saatiin hienosti aikaan keskustelupalstoilla. Sivustoilla oli paljon videoituja luentoja, kurssimateriaalia ja linkkejä ajankohtaisiin aiheisiin. Ei kuitenkaan riitä, että esim. verkkokurssiin vain tungetaan kaikkea mahdollista, vaan niissä täytyy todellakin kulkea punainen lanka läpi aineiston.
Sähköisten oppimateriaalien käyttö noudattaa usein vielä samaa kaavaa, jota myös esimerkiksi kirjojen kanssa noudatetaan. Materiaalit vain usein avataan ja luetaan, mutta sähköisessä muodossa oppimateriaaleilla voisi myös tehdä paljon enemmän.
VastaaPoistaOppimateriaalien tuottaminen myös opiskelijoiden toimesta olisi sähköisesti mahdollista ja näin pelkkä lukeminen saisi rinnalleen myös jotain muuta. Sähköisten materiaalien muokkaamismahdollisuus on myös ehdoton etu, sillä vanhentunutta tietoa on helpompi lähteä uudistamaan.
Hyvä, että teillä on ollut myös positiivisia kokemuksia sähköisistä oppimateriaaleista :) Tuo SimSpace vaikutti musta kans mielenkiintoiselta. Mitenköhän tilaa voisi hyödyntää kasvatustieteessä?
VastaaPoistaJannalta tuli hyvä idea siitä, että oppimateriaalien tuottaminen voisi lähteä myös opiskelijoiden toimesta ja muokkaamismahdollisuus olisi etu. Mutta ongelma varmaan on sitten siinä, että kuka saa muokata sähköisiä materiaaleja ja kuka ei. Muodostuuko tällöin helposti "vääränlaista" tietoa?
Helposti yleisesti muokattavissa oleva materiaali voisi alkaa muistuttaa wikipediaa, jossa kaikki tieto ei ole aina välttämättä ajantasalla tai edes "oikeaa" tietoa. Kenties koko materiaalin muokkaaminen voisikin olla esimerkiksi opettajien vastuulla, mutta materiaaleja hyödynnettäessä opiskelijoille voitaisiin antaa omat kappaleet, johon jokainen voisi tehdä itselleen lisäyksiä ja muokkauksia haluamansa mukaan. Kenties näitä muutoksia voitaisiin tehdä koko ryhmän kesken, mutta niin, että alkuperäinen versio materiaaleista jäisi aina myös talteen. Toki silloin se ei täysin palvelisi ajatusta, että materiaali koko ajan eläisi ja kasvaisi opiskelijoiden mukana, mutta mahdollistaisi kuitenkin jotain uutta verrattuna nykyisiin paperisiin oppikirjoihin.
VastaaPoista